Perspektiivin nimissä tässä blogissa pitää käsitellä myös Suomessa julkaistuja sarjoja. One Piece on merirosvoista kertova seikkailutaistelu, joka on sullottu täyteen mitä omituisimpia hahmoja, ihmeellisiä ympäristöjä ja vielä mielenkiintoisia juonenkäänteitäkin.

Supersankarimerirosvojen erikoisin ominaispiirre on varmasti sarjan maailmassa kulkevat "Paholaisen Hedelmät" (Akuma no Mi). Ne sisältävän jonkun tietyntyyppisen paholaisen, ja tämän hedelmän syövä ihminen saakin kyseisen paholaisen voimat itselleen. Ensimmäisessä kirjassa kerrotaan päähahmon - Monkey D. Luffy - taustatarinaa, jossa hän epähuomiossa syö erään paholaisen hedelmän. Käännettynä hedelmän nimi olisi varmasti Kumi Kumi Hedelmä (Gomu Gomu no Mi), joka tekee Luffyn ruumiista täysin kumisen. Hänen koko ruumiinsa venyy järkyttäviin mittoihin tarvittaessa, ja kestää tylpillä esineillä aiheutettua fyysistä vahinkoa käytännössä rajattomasti. Haittapuolena tällaisen hedelmän syönyt menettää koko ruumiinvoimansa joutuessaan meriveden alle, eikä etenkään pysty uimaan missään meriolosuhteissa.

Luffy on varsinainen höyrypään perikuva, kuka lähtee seilaamaan maailman meriä soutuveneen kokoisella paatilla osaamatta minkäänlaisia merenkäynnin alkeita. Matkan varrella tulee kuitenkin vastaan suuri määrä vihollisia ja  ystäviäkin, ja pian aloitteleva merirosvojengi onkin jo tuottamassa kaaosta pitkin ja poikin maailmaa.

Sarjan pitkän tähtäimen juoni kietoutuu juuri supervoimaisiin merirosvoihin ja heidän täyttämäänsä maailmaan. Maailmanhallituksen merivoimat muodostavat pääasiallisen vastavoiman; he harjoittavat sotilaitaan näitä rikollisia vastaan ja asettavat miljoonapalkkioita pahimpien merirosvojen kiinnisaamiselle. 22 vuotta ennen sarjan alkua Merirosvokuningas Gol. D. Roger teloitettiin, ja hänen omistamansa mystinen "One Piece" joutui kadoksiin. Kaikki maailman merirosvot haaveilevat tuosta viimeisestä ja suurimmasta aarteesta, joka on huhujen mukaan piilotettu Grand Linen - "Merirosvojen Hautausmaan" - eri saarijonojen yhteiseen päähän.

Kuitenkin lyhyemmällä tähtäimellä Luffy & kumppanit sohloavat itsensä seikkailusta toiseen taistellessaan kunniansa ja menestyksensä puolesta. Suuret ja väkevät taistelujaksot ovatkin sarjan varsinaista leipäpuuta. Dragon Ballia ja vastaavia tappelusarjoja lukeneet tuntevat varmasti olonsa nopeasti kotoisaksi.

Sarjassa tehdään juonirakennus hyvin perinteisesti ja manga-näkökulmasta ajateltuna jopa taidokkaasti. Ihmeellisiä ja tärkeitä käänteitä pohjustetaan joskus hyvinkin kauan ennakkoon, eikä radikaalia räiskymistä täynnä olevaa sarjaa voi tältä osin syyttää huonosta juonenrakentamisesta. Taide on varsin monipuolista, sillä tapahtumien keskipisteinä sijaitsevat ihmeelliset saaret ovat toinen toistaan poikkeuksellisempia paikkoja. Hahmoista löytyy myös laaja kirjo varsin vaihtelevia henkilöitä - aina kolmipäisistä jättiläisistä aarrearkkuun sisälle kasvaneeseen afro-äijään.

Yksi eniten voimaa antavista elementeistä on ehdottomasti sarjan pohjaton hyvätuulisuus. Virne on täysiteholla suurimman osan aikaa silloin, kun ei ole tiukka supersankaritaistelu elämästä ja kuolemasta menossa. Hahmokehitystä on mielenkiintoisempi seurata, kun päähahmokaarti nousee alun kourallisesta isommaksi; jokaiselle annetaan omat tarinansa ja paikkansa eri seikkailuissa. Hyvin pitkällä tähtäimellä huomaa paremmin, miten sarjan tekijällä on ollut loppuratkaisu mielessään jo aivan alusta asti -- Dragon Ball-maista sattumanvaraista juonenkehitystä ei ole vielä neljänsadan luvun tienoillakaan ollut huomattavissa. Tarinan eri osilla on kaikilla painoarvonsa, joka onkin normina kaikessa laadukkaassa tarinankerronnassa -- mutta ei suinkaan varhaisteineille suunnatussa mangassa.

Sarjan alkuasetelma on huomattavan askeettinen ja suorasukainen, ja se ottaakin aikansa ennenkuin lähtee kunnolla käyntiin. Toisaalta One Piece on - verenvuodatusta sisältäviä kohtiaan lukuunottamatta - täsmälleen sellainen sarja, mitä kuvittelisi kymmenvuotiaiden lukevan innoissaan.  Jos näistä esteistä pääsee yli, on siitä vanhemmillekin luvassa riemukas merirosvoseikkailu pitkin maailman meriä.