Hyvät urheilumangat ovat aina olleet varma nakki adrenaliineista ja huippusuorituksista nauttiville lukijoille. Mutta mitäs sitten tehdään kun aiheeksi tuodaan urheilu, missä ainoa fyysinen rasitus syntyy tuntikausia jatkuvasta istumisesta pelilaudan äärellä?

Voidaanko tällaisesta aiheesta edes tehdä mielenkiintoista viihdettä?

Lieneekö kyseessä sitten ihme vai ei -- Hikaru no Go onnistuu vaivatta käytännössä kaikessa, mitä se yrittää. Taide on selkeää ja miellyttävää. Hahmokaartista löytyy jos jonkinmoista tallaajaa, joille jokaiselle löytyy oma paikkansa ja tarinansa. Mukaan mahtuu jopa vaikuttavia draamaelementtejä. Tärkeimpänä voisi pitää varsinaisen aiheen, eli Go:n pelaamisen, onnistunutta upottamista eittämättä varsin toimintapainotteiseen tarinaan.

Tarina kerrotaan liki kokonaan päähenkilön, eli kansikuvassa näkyvän (Shindou) Hikarun näkökulmasta. Hän on kuudesluokkalainen, aktiivinen poika joka harrastaa jalkapalloa ja hauskanpitoa. Hikaru on keskiluokkaisen perheen ainut lapsi, kuka asuu modernissa, tämän päivän Japanissa - koko kertomus onkin näiltä osin hyvin realistisesti toteutettu. Vastapainoksi yksi sarjan päähenkilöistä on kummitus!

Ensimmäiset sivut kertovat miten vaeltava Go:ta pelaava henkiolento tulee asettuneeksi Hikarun mieleen, ja miten Hikarun elämässä tapahtuu sarja radikaaleja muutoksia tästä pisteestä eteenpäin. Mikäli käsiteltävänä oleva lautapeli ei ole laisinkaan tuttu, ei hätä ole vielä tämän näköinen. Hikaru ei itsekään tiedä siitä oikeastaan mitään; juuri ja juuri että se on "vanhojen miesten peli". Varsin mielenkiintoisen, rankan ja erikoislaatuisen Go-maailman tutkiminen maallikon näkökulmasta esittelee asteittain kaiken tarvittavan tiedon jokaiselle lukijalleen.

Urheilumanga-kategoriassa HNG on myös erikoislaatuinen tapaus. Vanha ja puhkikaluttu malli, missä taistellaan aina vain pahempia ja voimakkaampia vastustajia vastaan on toki käytössä tiettyihin pisteisiin asti, mutta Go:n filosofisemmat puolet antavat kaivattua liikkumavaraa urheilumangoja vaivaavaan kramppaavaan tarinankerrontaan: Hotta Yumi ei pelkää antaa päähahmonsa hävitä silloin tällöin. Kuvailin tätä joskus mangaksi, joka kehittää ja vie pidemmälle urheilumangojen koko genreä. Ensinäkemältä sangen omituisen teeman onnistunut käsittely antaa lukijalleen perspektiiviä monenkaltaisiin asioihin - niin Go:hon kuin mangaan yleensäkin.

Hotta Yumin avustajana tarinaa luodessa oli myös Go:n ammattilaispelaaja, kuka varmisti terminologian ja yleisen logiikan kaikkien teknisten Go-asioiden osalta. Lähes kaikki tarinan otteluissa käytetyt Go-pelit ovat vanhojen mestarien pelejä, joka antaa myös Go:n kanssa pidemmälle ehtineille miellyttävää extrasisältöä.

Hauskana yksityiskohtana tämän (Japanissa jo päättyneen) sarjan suosion huippuhetkien tienoilla koettiin varsinainen Go-buumi Japanin lasten ja nuorten keskuudessa. Tokion slangiin jopa syntyi uusi sana tämän johdosta -- Mikäli olet Go:ta pelaava nuori Japanissa, sinua voidaan kutsua sarjan päähenkilön mukaisesti Hikaruksi milloin tahansa.